Olen ollut niin väsynyt etten ole kirjoittanut tänne mitään järkevää pitkiin aikoihin..nyt ehkä olis energiaa sen verran kun pääsimme jo kolmelta koulusta. Kämppikseni muuttaa vihdoinkin!pääsen eroon siitäkin oudosta eliöstä..minua vituttaa kylläkin kun kaikki muut ovat minulle vihaisia siitä.
Me emme ole tulleet yhtään hetkeäkään toimeen hänen kanssaan,hän on juuri sellainen ihminen mitä en ole tottunut näkemään ja millaisia ihmiset ovat,jotka eivät pääse minun piiriin. Jos voi sanoa niinkuin mä näen eli rumasti mutta suoraan,on sanat lähinnä vammainen,tyhmä ja ruma..vaikkei minulla ole YHTÄÄN varaa sanon silti..kaikki asiat pitää sille selittää kuin vauvale eikä se osaa vastata yhteenkään kysymykseen "normaalisti"eli kyllä tai ei vaan aina katsoo kummissaan ja tokaisee "no"..eihän se ole minkäänlainen vastaus mihinkään,vai olenko erehtynyt?olen itse myös koko ikäni ollut erityisopetuksessa ja kärsinyt aknen(mikä hänellä on nyt) ja kaiken niinkuin hänkin käynyt elämän kivikot mutten silti voi sietää sitä naamaa ja niitä typeriä vastauksia..ja sitä että hän vielä (vaikka tietää olevansa heikompi) aliarvioi ja hyppii minun nenilleni jota en voi sietä.
Olen tuhansia kertoja yrittänyt hänelle selittää että sattumusten summassa on tullut tapa jota en hallitse enän,lyöminen! joskus se akka saa vielä selkänsä ja kunnolla..onneksi häipyy mun silmistäni.
Kaikista ahdistavin juttu kämppiksessä on hänen elintapansa,ei koskaan siivoa! aina on lautaset ja ym tiskaamattomina ympäri asuntoa niinkuin kaikki räkäpaperit ja vaatteet ja ihan kaikki..ja koska on huone niin pieni niin se näyttää ihan kuin minun puoli huoneesta olisi yhtä sotkuinen ja saan siitä huudot asuntolan valvojlta..ja pölyallergian takia on vieläkin hankalampaa elää huoneessa jossa on pölyä 1.5 vuoden ajalta.

Ehkä tämä nyt helpottaa kun pääsee siivoamaan jossain vaiheessa,yskiminen alkaa jo sattua meinaan.
Ja kuitenkin tulee yksinäisyys rutistamaan minut syleilyynsä kun kaiket illat yksinäni istun.

"Vihaisista vihaisin"